Messuja ja Kirja à la Cartea

Tämän vuoden ensimmäinen joulu on ohi ja nyt varrotaan sitä toista eli joulupuk…eiku Kiesuksen syntymäjuhlaa. Tämä ensimmäinen oli Turun Kirja- ja Ruokamessut, molemmat maan ensimmäisiä, esikuvia Helsingin vastaaville. Kirjamessut toki ovat nyt Helsingissä isommat, mutta samalla  enempi business-henkisemmät. Turussa messutaan kotoisasti, tunteella. Ruokamessuissa Turku nokittaa Hesan ennen kaikkea laadulla. Molempiin on jollain tapaa henkilökohtainen suhde. Kirjamessuista vaikutuin käytyäni 70- ja 80-luvuilla muutaman kerran Frankfurtin kirjamessuilla, ja 80-luvulla jonkun kerran aiheesta poleemisesti kirjoitinkin. Kun messut sitten 90 aloitti, iloni oli iso enkä kertaakaan ole messuilta poissa ollut. Ruokamessuilla olen toimikunnassa saanut istua, Vahteran Antin ja Wahlmanin Akin kanssa, ainoina alusta asti.

Näitä molempia messuja yhdistää hienosti messujen yhteinen palkinto Kirja à la Carte, jota olen saanut olla ideoimassa ja voittajaa valitsemassa palkintoraadissa. Palkinto annetaan fktiiviselle teokselle, joka on ilmestynyt messujen välisenä aikana (1.9.-30.8) ja käsittelee ruokaa kirjan sisällön tärkeänä osana, parhaimmillaan kantavana juonena. Hienosti siinä molempien messujen päämäärät limittyvät.

Donna Leon palkittavana 2016.

Ensimmäinen palkinto meni 2016 Donna Leonille, jonka dekkarien ystävät taatusti tuntevat Guido Brunetti -kertomuksista. Muistan miten valinta oli äärimmäisen helppo, onhan Donna erityisen tunnettu kirjojen juoneen taitavasti lomittuvista ruokakulttuurin runsaista juonteista, ja sitä paitsi Donna itse sattui vierailemaan juuri silloin messuilla.

Viime vuonna palkinnon sai Japanin kulttuurin tuntija Heikki Valkama, jonka esikoisdekkari Pallokala on ruokaromaani parasta lajia. Päähenkilö on huippukokki ja tarina luovii rikkaasti japanilaisen kulttuurin parissa. Ja mikä parasta, tai tietenkin pahinta, murha-ase on ruoka, kuuluisa pallokala, fugu, jonka myrkky on sekä taitavissa että taitamattomissa käsissä tappavaa.

Palkittuja 2017. Heikki Valkaman ohella kunniamaininnan sai Susanna Välimäki Syötävistä sävelistä.

Nyt voittajaksi löytyi oikeastaan aika helposti Eppu Nuotio, vaikka luettavaksi tarjoutui reilut puoli tusinaa ruokaa sivuavaa romaaniuutuutta.  Raati perusteli palkintoa seuraavasti:

”Kolmannen Kirja à la Carte -palkinnon saajaksi on valittu kirjailija Eppu Nuotio ja hänen tuorein kirjansa Anopinhammas. Kirja on toinen osa Nuotion viime vuonna Myrkkykeiso-kirjalla aloittamasta sarjasta, jossa päähenkilönä on liki kuusikymppinen leskirouva Ellen Lähde. Kirjat kuuluvat dekkarien genreen, joskin perinteisistä lajin kirjoista ne poikkeavat melkoisesti. Hieman kärjistäen voi sanoa, että siinä, missä perinteinen dekkarisankari on viinaan tai Kukko-olueen menevä mies, Ellen on puutarhaa intohimoisesti harrastava reipas ja aktiivinen martta, joka ratkoo pulmatilanteita kokkaamalla karjalanpaistia tai leipomalla pullaa.

Virallinen pönötyskuva- Epun ympärillä Reetta Kettunen ja M. Haapio.

Nuotion tapa kertoa tarinaa on enemmän kuin Pohjanlahden verran etäällä muodikkaasta nordic noirista. Kirjat ovat kuin hyvintehtyä maitokahvia. Lämminhenkisiä, mutta sen verran tummaa paahtoa, että juonen koukkuja riittää. Verta ja suolenpätkiä ei siihen tarvita. Marttamaista uteliaisuutta kylläkin, milteipä lusikan pistämistä joka soppaan, kuten yksi kirjan henkilöistä määrittelee.
Kirja à la Carte -ansioita Anopinhampaalla on kosolti. Sen kokkauskuvauksilla edes jonkinmoiset perustaidot hallitseva saa aikaan ainakin lammaslihapullia, kalasoppaa, siskonmakkarasoppaa, karjalanpaistia ja perunamunakasta. Kaikki hyvin pieteetillä ja ”oikeaoppisesti” kirjoitettua perinteen kartoitusta. Marttailtaan Ellen valmistaa punajuuripiiraita, lanttukukkoa, vuohenjuusto-fenkolipiirasta, punakaalisalaattia ja unelmatorttua; raaka-ainelista on luonnollisesti pitkä ja tarkka. Kaiken kruunuksi Ellen ilmoittautuu Turun Kauppahallin suureksi ihailijaksi, mikä jo sinänsä olisi ruokakirjapalkinnon arvoinen manifestaatio.”

 

Speak Your Mind

*